Parempi muuttaa ennen kuin on saanut mitään merkittävää aikaiseksi. :) Uusi blogini siis nyt täällä!

Käytän hyväkseni blogiani ja mainostelen sitä millaiset laukkuihanuudet minulla onkaan myynnissä huuto.netissä.

Boheemi laukku

Harmaa laukku, joka on ilmeisesti nahkaa tai nahkajäljitelmää. Kiva boheemiin tyyliin, mukava kantaa olalla. Käytetty kerran. Osta heti-hinta on 15 € + postituskulut.

 

Korsettilaukku

Kaunis ja uuden veroinen, käytetty laukku. Hyvässä kunnossa. Sopii vaikka burleskityyliin! Lähtöhinta 11 € ja huutoaikaa 1.5 asti. Hintaan lisätään postituskulut.

Huutamaanhan pääsee siis tästä!

Oujee, sain vihdoinkin vakuutettua siskon siitä, miten paljon halvempaa ja hauskempaa olisi, jos asuttaisiin (jälleen kerran) saman katon alla. Siis, kotonahan me asuttiin saman katon alla 19 vuotta ja nykyisinkin me ollaan kuin paita ja peppu. Ja ihan vuokrien pienentämiseksi olisi mukavaa saada isompi kämppä, vuokra vain puoliksi.

Siis eikun hakupaperit menemään ja odottamaan millaista asuntoa meille tarjotaan. Hakusessa on siis siisti kolmio, kummallekin oma huone plus olohuone. Miun huone tosin taitaa muuntua marsulaksi kokonaan, vitsailinkin jo että mie sitten nukun olohuoneessa.

Riitely ei pelota, me kinastellaan kuitenkin muutenkin kaikesta. Sitä se on kun paras kaveri on oma sisko. Anu on oikeasti miulle tuki ja turva, tuskin olisin tässä enää kirjoittelemassa jos en omistaisi (ketään ei tosin voi omistaa...) noin ihanaa siskoa. Anu tukee ja auttaa vaikeina aikoina, Anuun voi luottaa.

Joten asuntoa odotellaan täällä ja nautitaan ihanasta kevätauringosta, joka ihan kutsuu ulkoilemaan!

 

Minua on ahdistanut jo jonkin aikaa eräs asia, joka on vaivannut minua koko elämäni. On aikoja, jolloin en mieti edes koko asiaa ja kaikki on upeaa, minä olen upea ja vaatteet näyttävät päälläni paremmilta kuin kenenkään muun. Mutta suurimmaksi osaksi on aikoja, jolloin mietin pakonomaisesti kyseistä asiaa. Se häiritsee normaalia arkielämää, saa aikaiseksi itkukohtauksia ja saa minut jopa miettimään, onko ainoa asia, jonka voin päälleni pukea, säkkikankaasta tehty mekko.

Kyseessä on painoni ja vartaloni.

Olen aina ollut ylipainoinen. Peruskoulu meni "läskiksi" haukkuessa, ammattikoulussa en miettinyt asiaa. Kun olin ensimmäisessä työpaikassani ja muutin pois kotoa, laihduin itselleni sopivaan painoon ja näytin upealta. Olin mielestäni nätti ja rakastin itseäni ja vaatteitani. En ollut vieläkään missään mallin mitoissa, mutta olin laihempi kuin koskaan aikaisemmin, jos ei oteta kasvuikää huomioon.

Kun masennukseni alkoi syksyllä 2007, aloin syödä pahaan olooni. Siitä lähtien olen vain lihonut ja lihonut, nyt painoa on yhteensä tullut jo 13 kg lisää tuosta syksystä. Olen haudannut vanhat, jo aikoja sitten pieneksi jääneet vaatteet kaapin pohjalle ja pukeudun niihin mitkä on niin virttyneet ja isot, että mahtuvat päälle. Hankin ihania kellohameita, tyllihameita ja muuta ihania ja ihailemiani vaatteita, mutta kun ne puen päälle, näytän valtamerilaivalta. Siksi pukeudun vain isoihin farkkuihin ja paitoihin ja hautaan unelmat ihanasta, omanlaisesta tyylistä kaapin perälle, seuraksi pienien vaatteiden.

Jokainen ajattelee nyt varmaan, että laihduttaisi itseään kerta asia häiritsee, mutta ehkä se on helpommin sanottu kuin tehty. Masennus saa minut syömään enemmän kuin kulutan ja en välillä yksinkertaisesti jaksa miettiä mitä suuhuni pistän. Lisäksi minulla saattaa olla vikaa kilpirauhasessa, joka lihottaa ja aiheuttaa masennusta.

Minulla ei ole niin hyvää itsetuntoa, että pukisin haluamani vaatteita päälleni, näytinpä niissä hyvältä tai en. En halua kenenkään ajattelevan, että "voi luoja, miltä toi näyttää!" En kestäisi yhtään kauhistelevaa katsetta, jotka läskini yhdistettynä kellohameeseen saavat aikaiseksi. Mutta haluaisin olla minä, haluaisin pukeutua niinkuin haluan ja ihailen!

Minut on varmaan tuomittu ikuiseksi farkkujen ja t-paitojen kuluttajaksi, aina vain isompien kokojen ja itkuisempien iltojen hinnalla.